Kesä on ollut pitkä ja jatkuu vaan. Kesän sanotaan aina loppuvan liian lyhyeen, aikaisin. Mutta hikikarpalot lattialla kertovat siitä, ettei parahinkaan deodorantti yllä enää pitämään kärpäsiä erossa Miettisestä näillä lukemilla. Rakastan kesää, mutta olen myös syysbeibs. Ah niin joo, ne kynttilät pöydillä. Hyvä kaveri/kymmenen soffakalla kanssani, punaviinilasit vähemmän kädessä ja lättänä nenäni kohti tulevan talven tuiskuja kuten hyvän ystäväni lapinkoiralla Maaningalla (=tämä siis vähemmällä punaviinillä marinoituna). Lämpimät syysvaatteet päällä, kesän jälkeen iloisesti kiristävät farkut puoliksi jalkaan vedettyinä. No joo, ehkä tähän vedetään kuitenkin sitä lupaamani elämän nautintojen rajaa...
Kesä tarjosi meille pääosin iloista mieltä ja seikkailuja. Ai miten niin pääosin? Te, ketkä minut hyvin tuntevat tietävät taatusti mistä muusta kuin jelly beansien vähyydestä pahoitan helpoiten mieleni. Eli PÄÄOSIN ihania kesämuistoja. Kolmårdenin gorillat (hihihiiii, you should see´em!!!), pikkuinen rakas nukahtaneena Matkapoikien linja-auton penkille, pienoinen gorillanukke-matkamuisto sylissään (aina niin suloinen näky), uniset hetkemme laivan hytin lakanoissa (ai nautimmeko muka nukkumisesta, hmmm...?). Kaksin papitzin kanssa vietetty aika Eestin Rakveressa. Ehkä yksi PARHAISTA reissuistani koskaan? Ja tähän lasketaan mukaan siis KAIKKI tehdyt matkamme. Sen verta mestoja kierretty, ettei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan päästäkseen rentoutumaan, nauttimaan hyvästä ruoasta ja rauhasta, niistä ekstaattisista HOIDOISTA puhumattakaan!!! AAaaaahhh..... I will surely tell you more. Got hooked!
Miksikö rupesin pitämään blogia? Olen aina ollut päiväkirjaihminen. Pienestä asti. Äitini varaston kätköissä siellä Keski-Suomen uumenissa sijaitsee taatusti vieläkin (vai oletko jo polttanut sen?) laatikko, jossa avasin lapsuudesta asti sieluni syövereitä itselleni (tietysti) paremmin sanoiksi. Sen koommin en ole niitä uskaltanut itse lukea, äitini on tainnut (simpura!!!) hoitaa sen puolen. Ehkä jonain päivänä.
En siis tiedä, kirjoitanko tätä ensisijaisesti sinulle, jotta voisit saisit perspektiiviä omaan arkeesi kauttamme (kenties lapsiperheen yhtenä osapuolena, hulluna matkailija, muuten vain syvällisenä ajattelijana- heh, could I belong in one of those???) vai itselleni ilman että edes koskaan julkaisen tätä osoitetta muille:). Noh, se jää nähtäväksi. Ensin täytyy miettiä, mitä sivuilleni uskaltaisin kirjoitella. Matkusteleva, elämyksiä janoava köyhä duunariäiti? Jeah, why not?! Join me, janotaan elämää yhdessä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti